Seija Laatikainen työskenteli Koskenrinteellä 46 vuotta. Millaisia kokemuksia pitkään työuraan sisältyi? Seija oli Jaakko Raittilan haastateltavana 30.1.2020.
Jaakko: Miten kaikki alkoi?
Seija: Vuonna 1972 olin nuori, käynyt ammattikoulun keittäjä-
linjan ja vailla työtä. Hakeuduin kesätöihin Koskenrinteen keittiöön ja pääsin saman tien harjoittelijaksi. Olin ensin keittiöapulainen ja sitten keittäjä. Halusin alun perin vain kesätöihin mutta olin lopulta 46 vuotta Koskenrinteellä töissä.
Jaakko: Mikä vaikutti siihen, että jäit pysyvästi taloon?
Seija: Huomasin, että Koskenrinne antaa mahdollisuuksia, vaihtoehtoja. Tämä näkyi esimerkiksi Nuutti-kodin valmistumisessa. Siitä tuli pioneeriyksikkö muistisairaiden hoidossa. Kiinnostuin hoitotyöstä, sillä kahdenkymmenen vuoden keittiötöiden jälkeen kaipasin vaihtelua. Minussa heräsi tarve tehdä hoitotyötä. Sain mahdollisuuden johtajalta ja vuonna 1991 aloitin kotiavustajan tehtävissä. Tykästyin hoitotyöhön.
Jaakko: Hoitoala muuttui, ja talon toiminta laajentui. Miten se kosketti sinua?
Seija: Vuonna 2004 valmistuin lähihoitajaksi. Työnantajan myötämielisyyden ansiosta sain opiskella oppisopimuksella.
Olin sitten myös puolen vuoden työkierroissa Karhula-kodissa. Palasin sen jälkeen takaisin omaan työpisteeseen. Olin myös Kotka-kodissa työnantajan pyynnöstä joitakin vuosia. Kotka-kodista palasin Nuutti-kotiin, jossa alun perin aloitin hoitotyön 1991.
Jaakko: Ilmeisesti olet viihtynyt työssäsi. Millainen työyhteisö Koskenrinne on ollut?
Seija: On ollut hyvät työkaverit ja yhteishenki. Tietysti jokaisella työpaikalla on joskus kitkaa ja ihmisten erilaisuutta, eikä työnantajan ratkaisuihin aina olla tyytyväisiä. Työkaverit
ovat aina olleet mukavia ja joka pisteessä minut otettiin hyvin vastaan. Oma positiivinen asenne helpottaa, samoin se, että
talo on pitkältä ajalta tuttu.
Jaakko: Millainen Koskenrinne on ollut työnantajana?
Seija: Mielestäni hyvä ja turvallinen. Olen kokenut, että työntekijöistä pidetään huolta eikä heitä hätiköiden irtisanota. Minulle on annettu mahdollisuus siirtyä eteenpäin, kouluttautua ja minua on kuunneltu.
Hoitotyössä ihmisarvo
on tärkein, jos sitä ei pysty
ymmärtämään, on väärässä
paikassa töissä.
Jaakko: Mitä ajattelet hoitotyössä tapahtuneesta muutoksesta?
Seija: Periaatteeni on, että työtä ei jätetä kesken. Nykyisessä hoitotyön tilanteessa periaate törmää todellisuuteen, ja siinä tulee riittämättömyyden tunne.
Työtahti on kiihtynyt. Asukkaat ovat toimintakyvyltään huonompikuntoisia kuin ennen. He tarvitsisivat enemmän aikaa, mutta hoitajan aika on rajallinen.
Hoitotyöhön on tullut enenevässä määrin erinäisiä kirjaamisia asukkaista tietokoneella. Tämä vaatii hoitotyössä oman aikansa.
Me kaikki ymmärretään, keitä varten me tätä työtä ollaan tekemässä, asukkaat ovat tärkeitä. Heitä
varten me ollaan täällä. Hoitotyössä ihmisarvo on tärkein, jos sitä ei pysty ymmärtämään on väärässä paikassa töissä. Teet kiireessäkin asukkaan parhaaksi sen työn ja kun muistat ihmisarvon, silloin on aika hyvin asiat.
Jaakko: Sinä kuitenkin jatkat, vaikka olet eläkkeellä. Miten ja miksi?
Seija: Teen keikkaa Koskenrinteen yksiköissä. Se oli oma ideani ja nyt saan itse valita työpäiväni. Työssä ovat ilona kohtaamiset vanhojen tuttujen asukkaiden kanssa. Näen yhä uudelleen, miten tärkeää asukkaiden luottamus on. Tässä työssä on olennaista turvallisuuden luominen. Tarvitaan hoitosuhteiden jatkuvuutta.
Lue myös:
